Niemimaalla on kaksi pienta kylaa, Agulhas ja Struisbaai. Molemmissa kylissa on B&B-paikkoja ja vuokramokkeja. Me yovuimme Struisbaaissa hostellissa, aivan ihanassa, varikkaassa talossa. Omistajat olivat melko nuori pariskunta. Isanta oli venesuunnittelija, ja jarjesti erilaisia veneretkia. Emanta pyoritti majapaikkaa muutaman muun naisen avustuksella. Kaikki huoneet oli maalattu eri varein: punaista, turkoosia, oranssia, keltaista...
Meille sattui viilea, tuulinen saa. Aurinkokaan ei paistanut, joten kavely meren rannalla oli aika haastavaa. Iho oli illalla taynna suolaa. Struisbaain kylasta ajoimme vuokra-autolla 7 km niemen karkeen vanhalle majakalle. Nousimme ylos torniin ja tutustuimme majakan historiaan. Kavelimme pitkin valkoisten kivien tayttamaa rantaa ja tietysti kuvasimme toisiamme merkkipaalulla, jossa Intian valtameri ja Atlantti kohtaavat.
Koska emme ehtineet laskuveden aikaan laheiseen kylaan Arnistoniin, jaivat valtavat luolat nakematta. Luoliin paasee vain laskuveden aikaan, kaksi kertaa vuorokaudessa.
Agulhasin niemimaa oli pieni paikka, mutta aktiviteetteja olisi kylla ollut tarjolla: ratsastusta, surffausta, leijalautailua, vaellusretkia jne. Me kuitenkin nostimme kytkinta yhden yon jalkeen ja suuntasimme nokkamme kohti pohjoista. Rannikolta paastyamme pilvet halvenivat ja aurinko porotti taydelta teralta, 37 asteen voimalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti