Edessa aava Atlantti

Tervehdys Gran Canarialta, Puerto de Magonin kylasta!
Lentomatka Suomesta Teneriffalle sujui hyvin, kahdesta koneenvaihdosta huolimatta. Vasyneita matkalaisia saapui bussilla Teneriffan lentokentalta Puerto de Santa Cruzin satamaan, jossa Helena miehistoineen odotteli. Majoituksen jalkeen ykkosvahti alkoi valmistamaan lihakeittoa, ja kyllahan se maistui lentokoneen sampyloiden jalkeen.

Porukka jaettiin 4 ryhmaan, eli vahtiin, joille laivalla suoritettavat tyot on jaettu. On merivahti, kansivahti, stand by ja lepovuorolaiset. Tahan mennessa on messissa paistettu jo sampylat ja pullat. Ja jokainen vahti on saanut maistaa satamassa kansivahtina olemista. Aina kaksi henkiloa pitaa olla kannella tarkkailemassa tilannetta.

Santa Cruzista lahdimme tiistaina 24.11. puolen paivan aikaan. Purjeet nostettiin koko porukan voimin. Matkassa on paljon purjehduksen ensikertalaisia, siita huolimatta purjeet olivat nopeasti ylhaalla. Ah sita ihanuutta, kun moottori sammutettiin ja kuului vain purjeiden lepatus ja koysien pauke.

Tuulen nopeus oli reilua 6 m/s, joten suht hyvaa vauhtia matka taittui. Teneriffalta Kanarialle oli noin 50 merimailin matka = n.100 km. Meidan vahtimme oli merivahtivuorossa heti alkumatkasta, joten paasin itsekin ruoriin. 7,5 solmua taisi olla huippunopeus. Saavuimme Puerto de Moganin edustalle pimean aikaan ja ankkuroimme kaupungin edustalle. Itse sain nukkua yon ilman vahtivuoroa, hyvin uni maittoi iltaysista aamuseitsemaan.

Eilinen paiva sujui uiden, mereen hyppien ja kannella lepaillen. Olimme vahtimme kanssa stand by-vuorossa, johon kuuluu ruoan valmistus ja siivousta. Valmistimme runsaan salaatin ja lammitimme eilista paellaa. Iltapaivalla lahdin peramiehen kanssa kauppaan ostamaan lisaa ruokatarvikkeita matkalle. Aika valtava on ruuan maara, joka tahan porukkaan uppoaa. Matkassa on myos innokkaita leipureita - ja innokkaita syojia - joten jauhoja ostettiin melkein 20 kiloa entisten 30 kilon lisaksi.

Illalla paasimme kiinnittymaan sataman laituriin, ja siina vietimme yon. Paasimme siis kayttamaan myos marinan suihkuja ja saimme suolavedet huuhdottua. Lahdimme illalliselle kylaan pienissa porukoissa, ja teimme samalla shoppailureissun. Yhdet kengathan sita matkaan tarttuivat, Espanjassa kun ollaan :).
Vahdillamme oli kansivuoro klo 20-24, itse olin vahdissa klo 22-24. Rauhallista oli satamassa ja laiva hyvin laiturissa kiinni. Paistelin messissa pullaa ja yritin saada kitaran vireeseen.

Eilisen paivan odottelimme veneeseen korjaajaa, laivan eras vesilaite on rikki. Erittain tarkea sellainen, eli laite joka erottaa merivedesta suolat pois ja tekee siita juomakelpoista. Tai ainakin ruoanlaittokelpoista. Mutta Espanjassa, manana manana...

Siirsimme juuri laivan takaisin ankkuriin. Jain laituriin odottelemaan vesikauppiasta saapuvaksi. Ja peramies kavi hakemassa korjaajan laivaan. Toivottavasti kone tulee kuntoon! Muuten saamme tosissaan pihistaa vedesta - jaavat suihkut valiin. Tarkoitus on illalla nostaa purjeet ja suunnata kohti paivantasaajaa.

Huikea fiilis! Mukavaa on ollut taalla maissakin kapsytella ja nauttia lammosta ja valosta. Mutta nyt vasta alkaa todellinen matka! Paasen nettiin todennakoisesti vasta
Karibialla, joten hasta proxima!
Besos a todos, Hanna

ps. alkaaka sitten laittako palautteita ja kommentteja sinne staf.fi-blogiin. Palauteboxi ei ole sita varten ja laatikko tayttyy!

Rinkka vai kassi?

Matka alkaa käymään todeksi! Kyllähän tätä on odotettu. Ilmoittauduin reissulle lokakuussa 2008, joten vuoden ajan on matka pyörinyt mielessä.

Koko Suomi vapisee sikainfluenssan kourissa. Itsekin taisin possua sairastaa viikon verran, aika helpolla pääsin kuitenkin, kotihoidolla selvisin. Myös possupiikin kävin ottamassa, ei olisi mukava sikailla laivassa. Inkoon apteekkari on päässyt tienaamaan rahapussini kustannuksella. On ostettu laastaria, pahoinvointilääkettä, akupunktiorannekkeet (!), astmalääkkeitä... Malarialääke vielä mietityttää, purjehdusreissun jälkeen nimittäin matkaan Meksikoon ja mieli tekisi viidakkoretkelle.

Muutenkin on reissua varten tullut ostettua tavaraa. Kaikennäköistä pakkausta helpottavaa tarviketta, ja viime reissulla saadun kokemuksen turvin ostin myös adapterin ja 3-taajuus puhelimen. Saapi helpommin ladattua akut ja pystyy pitämään yhteyttä koto-Suomeen.

Reissukamat lojuvat vielä levällään lipaston päällä. Huomenna pitäisi tehdä tiukka karsinta ja mahduttaa tavarat rinkkaan. Niin, sehän oli se suuri ongelma: rinkka vai pehmeä perässävedettävä kassi? Hmmm...Eiköhän se selviä.

Hipheijjaa, se on lähdön tunnelmia tupa täynnä!

Meripoikki meit varjelkko daevas

23.11. lennähdämme Teneriffalle, josta alkaa merimatka Atlantin poikki Väli-Amerikan saarille. Aluksena on Kuunari Helena, Suomen purjelaivasäätiön koulualus. Matkalla on mukana 21 seikkailijaa ja 4 miehistön jäsentä.

Kulje mukana!

Voit seurata Atlantin ylitystämme Teneriffalta Cap Verden kautta St. Martiniquen saarelle netissä.

Klikkaa alla olevaa linkkiä...
Helenan sijainti ja talviblogi